Olipa kerran aika, jolloin ihmiset ja eläimet, sekä muu luomakunta elivät sopusoinnussa yhdessä Luojansa kanssa. Sellaisella kertomuksella Raamattu alkaa.
Pian kuitenkin tuohon harmoniaan tuli särö, se meni pahemman kerran rikki. Syynä siihen oli Jumalan vastustajan, Saatanan aiheuttama epäilys, jonka hän sai ujutettua ihmisen mieleen. Sen seurauksena ihminen käytti hänelle annettua vapaata tahtoa väärin. Hän oli rikkonut ainoaa Jumalan antamaa kieltoa vastaan. Niin synti, joka erottaa meidät Jumalan pyhyydestä, tuli osaksi ihmiskuntaa.
Kun jokin menee rikki, niin se on rikki. Tässä tapauksessa se mikä meni rikki, oli ihmisen vilpitön ja vapaa rakkaussuhde Jumalaan. Jumala, meidän Luojamme, on pyhä ja hän ei siedä epäpyhyyttä, syntiä, hän vihaa sitä. Kuten tiedämme omasta kokemuksesta, niin se, joka on rikkonut jonkin esineen tai asian, on myös korvausvastuussa. Tässäkin tapauksessa rikkoja oli ihminen ja ihmisen kohtaloksi jäisi myös korjaaminen. Ongelma oli vain siinä, että tarvittaisiin ei pelkästään riittävän pätevä vaan täysin nuhteeton, virheetön eli synnitön ihminen korjaamaan tämän laatuisen rikkeen. Jumalalla oli siihen suunnitelma; eräänä päivänä vaimo synnyttäisi sellainen ihmisen, joka täyttäisi vaatimukset. Tämä kaikki on kerrottu muutamalla lauseella Raamattumme alkulehdillä, mutta koko Vanha Testamentti palaa tähän aiheeseen miltei joka sivullaan.
Vika on määritelty, on tehty kustannusarvio ja kartoitettu siihen tarvittavat resurssit, alkaa valmisteluaika. Jumala kutsuu kantaisät ja heistä polveutuvalle kansalle hän täsmentää lupauksiaan, heidän kanssa Jumala tekee liiton. Hän antaa kansalleen ohjeita eli lakeja, joiden avulla ihmiset tulevat keskenään paremmin toimeen toistensa kanssa. Hän antaa myös yksityiskohtaiset ohjeet siitä miten he voisivat lähestyä Jumalaa uhritoimituksien avulla. Profeetat, tuomarit ja kuninkaat ovat kukin vuorollaan muistuttamassa sekä Jumalan tahdosta, että valitettavasti tuomassa esille myös ihmisen syntisyyden. Samalla hän valmistelee kansaansa odottamaan tulevaa Messiasta.
Sitten se koitti tuo armon päivä, jolloin Neitsyt Marialle syntyi poika. Hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä ja oli siten alkuperältään sekä ihminen, että Jumala. Vartuttuaan aikuiseksi Jeesus ryhtyi opettamaan seuraajiaan lukemaan Raamattua oikein. Jeesus opetti rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Hän antoi myös käskyn viedä ilosanomaa siitä, että vihdoin oli koittanut aika, josta profeetat olivat ennustaneet ja sukupolvet toisensa jälkeen odottaneet, lunastuksen aika. Lopullinen korjaus edellytti kuitenkin vielä Kristuksen, Jumalan Pojan kuolemaa, joka tapahtui häpeällisellä tavalla ristinpuuhun naulittuna. Jeesus sanoin viimeiseksi ”Se on täytetty” ja hän antoi henkensä, niin oli synti sovitettu.
Vielä on kuitenkin yksi vaihe Raamatusta kertomatta ja se on lopunaika, jota mekin vielä elämme. Jeesus nimittäin nousi kuolleista, kuoleman valta oli lopullisesti nujerrettu. Hän oli opetuslastensa keskuudessa vielä monta päivää, opettaen heitä pitämään kaiken sen, minkä hän oli käskenyt heidän pitää. Jeesuksen noustua ylös taivaaseen, apostolit aloittivat evankeliumin julistamisen, ensi oman kansansa juutalaisten parissa, mutta pian Paavalin esikuvan mukaan myös pakanoille.
Tämä oli Raamatun sisältö lyhyesti. Se on kertomus siitä, miten Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan pääsisi taivaaseen, Isän Jumalan luokse iankaikkiseen rauhaan ja iloon.