Minun tekisi mieli välillä kirjoittaa hyvin kriittisiä ajatuksia tästä nykyajasta, kertoa miten asioiden mielestäni pitäisi olla. Mutta kun ryhdyn tarkemmin ajattelemaan asioita, niin ei ne minun ehdottomat ehdotukseni välttämättä niin ainutlaatuisia tai kaiken huomioivia olisikaan.
Luulen kyllä, että ihmiset ennen minua ovat jo kokeilleet kaiken mahdollisen ja mahdottoman tavan saada tästä elämästä siedettävämmän. Monesti on käynyt niin, että hyvät aatteet ovat osoittautuneet todellisiksi sudenkuopiksi ja toisaalta jotkut tuhoon tuomitut ajatukset ovat ja voivat oikein hyvin. Sellainen lienee ihmisen kohtalo kun hän käyttää valtavaa vapauttaan hallita omaa ja toisten elämää.
Joudun usein, eli jatkuvasti tilanteisiin, joissa koen riittämättömyyttä ja pienuutta, ei niin että se välttämättä ulospäin näkyisi, mutta sisälläni hengessäni. Tämä on yksi vahvimmista motiiveista pysytellä Jeesuksen lähellä. Hänen seurassaan moni pieni ja iso ongelma on helpompi kestää, kun voin kääntyä Hänen puoleensa ja rukoilla Isä meidän- rukouksen tietäen, että se on annettu meille tavaksi lähestyä Taivaan Isää oikealla tavalla. Aluksi tunnustaen Jumalan suuruuden ja oman pienuuden ja syntisyyden ja sitten tuoden ihmiselon vaikeudet luottaen siihen, että ne kuullaan ja myös tapahtuvat jo täällä maan päällä kuten ne tapahtuvat taivaassakin.