Vanhassa testamentissa on on yli 200 kertaa mainittu tuhoaminen tai vielä voimakkaampi ilmaisu vihkiä tuhon omaksi. Monille kuten minullekin nämä Jumalalta saadut käskyt tuhota ja tappaa kaupungin kaikki ihmiset ja eläimet on käsittämätöntä. Ehkä se oli myös tuolloin eläneille ihmisille ylivoimaisen vaikeaa hyväksyä ja toteuttaa, koska Jumala joutui myös puuttumaan usein siihen, että vaikka hän oli määrännyt, ettei mitään saanut jättää jäljelle, niin ihmiset eivät totelleet, vaan he saattoivat “säästää” itselleen naisia ja lapsia ja tietenkin omaisuutta eli karjaa. Välillä tottelemattomuus oli niin suurta, että Jumala päätti lähettää tuhosirkkoja ja jopa tuhoajaenkelin toteuttamaan käskynsä. Huomioitavaa on myös se, että hän osoitti suuttumuksensa myös omaa valittua kansaansa kohtaan.
Miksi kirjoitan näin raskaasta aiheesta? Ehkä siksi, että tätä tuhoamista käytetään usein sekä tekosyynä olla uskomatta Jumalaan tai sitten joku äärifanaatikko käyttää sitä perustelunaan omaan käyttäytymiseen. En missään tapauksessa toimi sen enempää puolustajan kuin syyttäjänkään asemassa, mutta tuon muutaman ajatuksen esille tästä aiheesta.
Ensinnäkin Jumalalle oli varmasti tärkeää osoittaa omalle kansalleen kuinka tärkeää on noudattaa hänen käskyjään ja, että on vain yksi Jumala. Oli varmaan tuolloin (kuten on tänäkin päivänä) muitakin ”jumalia” ja henkivaltoja, joita eri ihmisryhmät ja kansat kumartavat ja joiden haitallisuus on taistelun syynä edelleen. Tiedämme nykyajan arkeologian ansiosta, että alue, jossa nämä asiat tapahtuivat olivat monien muidenkin kansojen kiinnostuksen kohteena ja sotia käytiin jatkuvasti, on siis yllättävää kuinka siellä saatiin nauttia välillä rauhaakin.
Toinen huomioitava asia on se, että vaikka Raamattu kertookin näistä kansojen ja kaupunkien tuhoamisesta, saattaa yhteenlaskettu ihmisten määrä jäädä hyvinkin kauaksi siitä määrästä, joita tänä meidän aikana kuolee vuosittain turhaan yksistään alkoholin ja huumeiden käytön vuoksi, aborttien lukumäärästä puhumattakaan.
Kolmas näkökulma: me tavalliset ihmiset reagoimme usein hyvin voimakkaasti silloin kun meidän rakkaitamme tai jotain meille tärkeää kohtaan kohdistuu uhka. Ryhdymme oitis suunnittelemaan ja toteuttamaan vastatoimia, joilla torjua tuleva tai oleva uhka. Miksi emme sitten sallisi sitä samaa huolenpitoa ja rakkauden osoitusta Jumalalle omia lapsiaan kohtaan. Hän oli myös antanut lupauksensa huolehtia kansastaan ja lupauksen kansan keskuudesta nousevasta Vapahtajasta, Rauhan ruhtinaasta.
Neljänneksi on muistettava, että maailmassa käydään edelleen sotia, ne ovat aina ahdistavia ja vääryyttä täynnä. Suuria kansoja uhataan tuholla. Yksittäiselle ihmiselle voi olla hyvä lukea Raamatusta, että Herra Jumala itse on ollut läsnä tällaisissa taisteluissa ja johtanut niiden suuntaa. Hän tietää miten raskaita ja epäinhimillisiä tappioita sodista koituu tai koituisi, jos ne olisivat täysin ihmisen vapaan tahdon alaisia.
Vielä ajattelen, että monilla ihmisellä tämä hänen elämänsä on yhtä suurta taistelua; on sairautta, köyhyyttä, yksinäisyyttä, pelkoja tai niiden ja muiden asioiden yhdistelmiä, siis jatkuvaa sotatilaa. Silloin saattaa olla hyvä muistaa miten kaikki on kuitenkin Herran kädessä, Hän itse on meidän vierellämme taistelemassa kanssamme.
Jotain kuitenkin tapahtui kun kirjakokoelma vaihtuu Uudeksi Testamentiksi. Siellä kerrotaan vain siitä miten yksi ihminen, Jeesus, Jumalan Poika otti kärsiäkseen kaiken rangaistuksen, hänet vihittiin tuhon omaksi. Taistelu käytiin ristillä. Jumala ryhtyi käyttämään pitkämielisyytensä lisäksi armoa ja rakkautta taisteluvälineenä ja jätti ne myös meidän käyttöömme.
Lopuksi sanon vielä, että sen jälkeen mikään sota tai kansanryhmän murha ei ole Jumalan vaatimaa, hän päinvastoin ohjaa meitä pyrkimään rauhaan kaikkien kanssa, jos se meistä on kiinni. Puolustautuminen on toinen asia ja valitettavasti sitä varten saatetaan tarvita asevoimia ja – kalustoa edelleen. Mutta meillä on tosiaan käytettävissämme myös anteeksianto ja rakkaus, joilla voimme edesauttaa rauhaa ja ennaltaehkäistä tuhoa.