Isänmaallisuus ei taida olla nykyään enää kovinkaan muodikas sana eikä aate, ehkä viimeisestä kansaa yhdistävästä suuresta asiasta on liian pitkä aika. Toisaalta voi olla, että tämän meidän pikkuisen kansamme mielenkiintoa on revitty muualle näinä sotien jälkeisinä vuosina. Ehkä selviytyminen kansana ei perustu meidän puolustusvoimiemme mahtavuuteen, vaikka puolustushalumme onkin maailmalla tunnettu ja tunnustettu, vaan ehkäpä se perustuu siihen, että olemme monessa mukana. Onhan meidät luokiteltu milloin portiksi itään, milloin länteen, katsojasta riippuen. Olemme keikkuneet onnellisen kansan, koulumenestyjien, terveydenhuollon, äitiyspakkausten, kulttuurin, urheilun, teknologiateollisuuden ja jopa uskonnollisen toiminnan ja demokratian kärkimaana. Meillä on pienen kansan haasteena kielemme, sekä pitkä maa ja pimeä vuodenaika. Olemme kuitenkin löytäneet keinoja miten selvitä. Kansamme on sivistetty opiskelemaan vieraita kieliä, olemme aiemmin köyhänä kansana oppineet olemaan kekseliäitä ja jotta pysymme lämpimänä meidän on pitänyt olla uutteria silloin kun on ollut mahdollisuus tehdä työtä, meidän on osattava varastoida ja varustautua.
Jokaisella maalla on varmasti oma identiteettinsä, ja jokaisella kansalaisella on käsitys siitä mikä on hänen kansallisuustunteensa. Ei ole väärin, jos Suomessa asuva ihminen haluaa puolustaa oman näkemyksensä mukaista itsenäisyyttä. Mielestäni se on myös meidän maamme vahvuus, että meillä on moniääninen ja – puolinen yksilön tasolta lähtevä kansallisuustunne. Olemme oppineet olemaan sopeutuvaisia ja sovittelevia. Onko se tie käyty loppuun? Toivottavasti ei.
Tämä kaikki yllä mainittu perustuu mielestäni siihen, että kansakuntaamme on rakennettu Raamatun opetuksen mukaisesti. Siksi on hyvin tärkeää, että näistä saavutetuista, hyviäkin asioita sisältävistä asioista pidetään kiinni. Pidetään kiinni Raamatun opetuksesta, ymmärryksestä, että tämä kaikki on Jumalan lahjaa ja meidän on tehtävä tili tekemisistämme viime kädessä Hänelle. Jeesus tulee kerran noutamaan meidät siihen kotimaahan, jonka hän on valmistanut omilleen aikojen alussa. Täällä tällä hetkellä vietämme paaston aikaa ja meillä totisesti on syytä paastoon ja rukoukseen; Jumala, johdata kansaasi, anna viisautta päättäjille ja kaikille meille. Tee meidät jälleen nöyriksi edessäsi. Ole meille armollinen!