Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Joh. 14:27
Oletko joskus miettinyt niitä vastakohtia, joita Raamatussa kerrotaan Jumalan ja ihmisten eroavaisuuksina, niitä on valtavasti. Raamattu kertoo myös paljon siitä miten ihminen kuvittelee olevansa hyvä ja hurskas, mutta Jumala, profeettojen suulla ja Jeesus, osoittavat, että se ei pidä paikkaansa. Tämä maailmanrauha on hyvä esimerkki. Miten paljon tänäkin päivänä sekä pelotellaan, että myös tehdään paljon pahoja tekoja sillä verukkeella, että halutaan säilyttää tai palauttaa rauha. Ja nyt en puhu pelkästään sodista ja niihin varustautumisesta, vaan ihan arkipäiväisistä vakuutuksista, turva lukoista, joditableteista tai vaikka tietosuoja-asioista lista on pitkä ja ihminen keksii koko ajan uusia pelon aiheita. Ihmiset käyttävät mielettömiä summia turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi. Ja mitä enemmän niihin satsaa sitä enemmän tarvitaan turvan turvaavaa lisäturvaa. Sitä tämän päivän elämä on, ja siitä kierteestä ei ole helppoa päästä irti. Siksi on oikein hyvä, että Jeesus jäähyväispuheessaan viimeisellä ehtoollisella kertoi meille, että hänellä on tarjolla todellista rauhaa. Sellaista rauhaa, johon voit luottaa silloinkin kun omat ja maailman turvaverkot eivät pidä. Onko Jeesuksen seuraaja jotenkin erilaisessa asemassa kuin joku toinen? Ei, jos mittapuuna on näkyvä todellisuus, saattaa käydä päinvastoin. Se rauha ja kaikki muukin minkä Jeesus lupaa on erilaista, käsittämätöntä jopa näkymätöntä, mutta se on totta ja siksi hän vielä vakuuttaa meidän sydäntämme luottamaan. Joskus se syvällinen rauha saattaa näkyä jopa kummallisena toimintana; ihminen voi iloita ahdistuksenkin aikana, hän voi rakastaa vihamiestään ja antamaan anteeksi lähimmäiselleen lukemattomia kertoja.