Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.
1.Kor.14:1-2
Lähes koko kirje korinttolaisille sisältää monenlaisia käytännön ohjeita miten seurakuntaa pitää johtaa ja miten seurakuntalaisten tulee toimia. Se on eräänlainen säännöstä ja toimintaohje, jonka mukaan seurakunta tulee pärjäämään paremmin. Tätä kirjaa kannattaa lukea edelleen tänäkin päivänä.
Kirjoitan tässä nyt hieman tuosta kielillä puhumisesta. Ensimmäisen kerran muistelen kuulleeni kielilläpuhumista jossain seurakuntalaisen kodissa pidetyissä seuroissa. Luultavasti äitini kiinnitti minun hämmästykseen huomiota kun hän tilaisuuden jälkeen kertoi, että kyseessä oli kielilläpuhumisesta. Sen enempää asiasta ei varmaan keskusteltu. Kului vuosia kunnes asia tuli hieman läheisemmäksi, teini-iässä tapasin nuorten tapahtumissa enemmän niitä, joille tuo kielillä puhuminen oli luontevampaa.
Jonkin verran olen lukenut ja kuunnellut aiheeseen liittyviä luentoja ja kerron tässä joitakin ajatuksia. Itse olen kasvanut sellaisessa ympäristössä, johon ei ole kuulunut armolahjojen korostaminen, päin vastoin. Syy miksi varsinkaan kielillä puhumisesta ei haluta puhua on se että, aihe on hyvin henkilökohtainen ja myös hämmennystä aiheuttava, niin hänelle, joka tämän lahjan on saanut, että niille, jotka sitä kuulevat. Sen lisäksi nämä tässä Paavalin korintolaisille kirjoittaman kirjeen luvussa 14 olevat hieman rajoittavat ohjeet ovat varmasti vaikuttanut asiaan.
Olen saanut ymmärtää, että kielillä puhumista esiintyy myös muissa uskonnoissa ja se on liitetty erilaisiin hurmoksellisiin tilanteisiin. En kiellä, etteikö näin olisi myös kristinuskon eri muodoissa, mutta itse en ole siihen törmännyt. Viimeksin kuuntelin erään helluntalaistaustaisen papin luentoa, jossa hän käytti ilmaisua, että se olisi kielellisesti epäselvää “siansaksaa”.
Apostolien teoissa kerrotaan ensimmäisestä helluntaista ja sen tapahtumista näin:
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.
Apt.2:4-6
Tämä teksti kertoo siitä, että kyseessä on ihmeellinen armolahja ja kielet, joita apostolit puhuivat oli tunnettuja kieliä. Pitää muistaa, että apostolit eivät olleet kirjanoppineita, mutta alue, jossa elettiin, oli hyvin monikansallinen, eikä ollut mahdotonta, etteikö kalastajatkin olisi osanneet jonkin sanan kreikkaa tai latinaa, ehkäpä jokunen sana egyptiläisten ja arabien kieltäkin, mutta se, että paikalla oli myös niitä, joiden mielestä puhe oli enemmän päihtyneiden sopertelua, vahvistaa mielestäni sen asian, että puhujat todella yhtäkkiä puhuivat jopa täydellisesti heille vierasta, niin että ihmiset sanoivat kuulleensa omaa äidinkieltään. Jos se olisi ollut kauppiaiden käyttämää sekakieltä, silloinhan hekin olisivat sitä ymmärtäneet.
Toisaalta on voinut käydä niin, että apostolit olisivat puhuneet sellaista “enkelten kieltä”, jota ei kukaan ymmärrä ja sitten samalla selittäneet sen kunkin omalla äidinkielellä. Tai kukin vierasmaalainen itse olisi saanut samalla kerralla selittämisen armolahjan, mutta luulen että tuo asia olisi varmasti kerrottu tässä yhteydessä.
No, ihan miten vaan, ehkä selityksiä voisi olla muitakin. Lopputulos kuitenkin oli tärkein, ihmiset kuulivat evankeliumia ja saivat uskon.
“Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.”
1.Kor.14:10
“Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan”
1.Kor.14:18
Nämä todistavat mielestäni siitä, että Paavalinkin mielestä on kyse oikeasta kielestä. On epäselvää onko kyse yhdestä vai useammasta kielestä tai siitä onko tuo kieli vielä tänäkin päivänä käytössä jonkin kansan parissa tai onko se jokin muinainen kieli, vai onko jokaisella ihan oma kielensä, ongelma on vain siinä, että kielten selittäjä ei ole läsnä.
Siksi Paavalin kehottaa anomaan rukouksessa, että joko kielilläpuhuja itse osaisi selittää puhumansa tai mikä olisi vakuuttavampaa, että paikalla olisi joku toinen, joka osaisi selittää eli kääntää sen. Olen itse vain kerran eläissäni kohdannut ihmisen, jolla on ollut selittämisen armolahja. Se oli minulle mieleenpainuva kohtaaminen. Paavali ei väheksy kielilläpuhumista, mutta seurakunnan järjestyksen takia ja opetuksen kannalta olisi parempi, että kuulijat tulisivat ravituksi omalla kielellään ja että sanoma ei olisi ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa. Tätä selkokielistä puhetta kutsutaan profetoinniksi. Raamatun alkulehdillä kerrotaan Baabelin tornista (1. Moos. 11:9) ja siitä kuinka Jumala hajotti kansan ja antoi kullekin kansalla oman kielensä. Eikö voisi olla niin, että Jeesuksen sovitustyön toteuduttua myös tämä yhteisen kielen palauttaminen voisi olla mahdollista jo tässä ajassa.
Maailmassa on arvioitu olevan noin 7400 kieltä. Raamattu kokonaisena on käännetty 719 kielelle, Uusi Testamentti 1593 kielelle ja sen lisäksi tärkeimpiä osia Raamatusta 1212 kielelle. Tämä kattaa jo reilu ¾ maailman kansalaisista. Silti puolelle kielistä ei ole vielä käännetty yhtään kokonaista Raamatun kirjaa. Tarkemmat tiedot voit lukea piplia.fi -sivuilta Nämä kielet ovat pieniä ja riittävän koulutuksen puuttumisen takia käännöstyö näiden kanssa on hitaampaa kuin valtakielten kanssa joten töitä vielä riittää seuraavillekin sukupolville. Ei ole tietenkään mitään todistusta olemassa, mutta luulen, että niiden ihmisten parissa, jotka tätä käännöstyötä tekevät on myös kielilläpuhumisen armolahja tuttua myös henkilökohtaisesti. Ei ole myöskään mitään todistusta siitäkään, että ovatko kielilläpuhujat yhtään sen parempia vieraiden kielien oppijoina, mutta jos uskaltaa edes rukouksissa Isän kanssa jutellessa käyttää tätä “enkelten kieltä” niin kynnys voi olla matalampi uskaltaa käyttää vaatimattomampia kieliä täällä ihmisten kesken. Joka tapauksessa, sellainen ihminen, joka on saanut kielilläpuhumisen armolahjan tietää, että vaikka hän ei sillä voi kehuskella, eikä sitä voi kovasti myöskään käyttää seurakunnan tilaisuuksissa, voi hän kuitenkin rukoilla toisten puolesta ja siten rakentaa seurakuntaa täällä maan päällä. Anokaamme itsellemme ja toinen toisillemme moninaisia taitoja ja armolahjoja, joilla voimme palvella toinen toistamme. Perillä meillä ei ole kielimuureja.