Lähes kaikki ihmiset, jotka ovat jonkinlaisessa opettajan asemassa, joutuvat painimaan kahden opetusmetodin välillä.
Tähän törmäävät niin lapsiansa kasvattavat vanhemmat, virkansa puolesta moraaliasioiden kanssa työskentelevät kuin myös niihin kantaa ottavat tavalliset kansalaiset.
Elätkö niin kuin opetat vai opetatko niin kuin elät?
Kumpi tapa on sitten se oikea? Luulen, en tiedä, kummallakaan tavalla ei välttämättä saavuteta sen parempaa tulosta.
Jos noudatat tuota elä niin kuin opetat – periaatetta, joudut väistämättä tilanteisiin ettet kykenekään toimimaan opettamallasi tavalla ja silloin joudut peittelemään, puolustelemaan ja perustelemaan. Silloin saattaa tulla suuri kiusaus siirtyä vaiheeseen kaksi: opetat vain niitä asioita, joita kykenet juuri ja juuri noudattamaan ja silloinkin jättämään useamman pakotien valmiiksi. Kantasi asioihin on silloin hyvin mauton, ei suolainen eikä makea, ei valkoinen eikä musta.
Mikä avuksi? Ehkäpä kannatta sitoa opetuksensa lujemmalle pohjalle kuin itseensä tai joihinkin vaihtuviin ideologeihin. Tunnetko sinä jonkun, joka elää kuten opettaa ja samalla opettaa kuin elää, jonkun, joka on luja kuin kallio?
Meillä on kirja, joka kertoo tällaisesta miehestä, opettajasta, mestarista, hän eli pari tuhatta vuotta sitten Jerusalem nimisen kaupungin lähiympäristössä ja hänen elää edelleen ja vaikuttaa Pyhän Henkensä välityksellä hänen seuraajissaan. Hänen oppipoikana minä haluan olla, haluathan sinäkin.