Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta.
Ps. 15:1-2
Psalmit ja monet muut kirjat Raamatussa sisältävät tämän kaltaisia jakeita ja tekstejä, joissa ”maalataan” jokin korkea ja tavoiteltava tilanne ja sitten kerrotaan miten se on saavutettavissa. Samassa kun tuo vastaus on saatu, niin itselleni nousee heti tunne, että minä se en ainakaan ole. Raamatussa, myös psalmeissa on myös paljon kohtia jotka vahvistavat sen, että en ole tunteeni kanssa yksin.
Tahtoni olisi, että eläisin niin hyvin, että pääsisin taivaaseen, mutta minulla ei ole voimia sen saavuttamiseksi. On siis onni, autuutta, että Jeesus on täyttänyt tuon tehtävän. Hän vaelsi nuhteettomasti, tekemättä syntiä, armahtaen ja pysyi aina totuudessa. Hän on kulkenut sen tien, niin että hänestä on tullut ei pelkästään tien näyttäjä vaan itse tie, jota pitkin pääsemme taivaaseen. Hän haluaa sinut sinne mukaan, hän ojentaa auttavan kätensä, tartu Hänen käteensä. Hän taluttaa ja tarvittaessa kantaa sinut perille.