Kyllä on muuten todella vaikea olla niin nöyrä kuin tämän päivän evankeliumin publikaani:
Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Luuk.18:13
Päinvastoin – fariseuksen lailla huomaan päivittäin ainakin ajattelevani ja vertailevan itseäni johonkin toiseen, ylimielisesti, kadehtien tai itseni muka alempiarvoiseksi tuntien. Käsittämätöntä miten se on sitkeässä, huomasin tänään, että jopa samaan aikaan kun pappi tästä aiheesta saarnasi, minun aivoni askartelivat tuollaisten asioiden parissa. Nöyryys ei kyllä ole ihmisen tekeleitä, se on varmasti yksi parhaista Jumalan lahjoista. Uskon, että ihminen ei tarvitse olla nöyryytetty tai elämän toivonsa menettänyt voidakseen olla nöyrä, mutta korostan vielä, sitä ei kyllä kukaan itse kykene synnyttämään itsessään. Jeesus tässä esimerkissä todistaa, että publikaani lähti vanhurskaana kotiinsa temppelistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että publikaani olisi välttämättä tuntenut sitä ja ilmeistä on myös se, että fariseuskaan kotiin palattuaan olisi pitänyt itseään mitenkään epäonnistuneena.
Miten sitä sitten voi tulla nöyräksi? Vastaus lienee sama kuin armolahjojen kohdalla yleensä, sitä pitää pyytää lahjojen antajalta Taivaalliselta Isältä. Näin meitä kehotetaan Vanhassa Testamentissa:
Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.
Sef.2:3