Saavut paikkakunnalle, jossa on kaksi toistaiseksi tasaväkistä jalkapallojoukkuetta. Uutena tulokkaana sinulta odotetaan, että valitset näiden kahden erilaisen joukkueen väliltä sen jota ryhdyt kannattamaan ja kannustamaan.
Toinen joukkue on tunnettu ”maanläheisestä” tyylistään niin kentällä kuin vapaa-aikanaan. Joukkueessa on vahva ulospäin näyttävä me-henki, jota myös fanit pyrkivät toteuttamaan. Kentälle joukkue tule näyttävästi ja pelitaktiikka on sen verran hyökkäävä, että pelin sääntöjä uhmataan ja usein myös rikotaankin. Maalien ja voiton jälkeen on juhlatunnelma korkealla ja sen saa aistia niin yleisö kuin myös ne paikkakuntalaiset, jotka eivät itse lajista ole kiinnostuneet. Juhlista jää jälkensä, jota sitten yrittäjät ja muu yhteiskunta korjailee jälkikäteen, hokien itselleen lohdutukseksi mantraa: ”pojat on poikia”. Sitten on tämä toinen joukkue, välttämätön harjoituskumppani. Heidän pelinsä perustuu myös yhteishenkeen, mutta keskiössä ei ole voitto vaan pelaaminen. He ovat maltillisempia, harkitsevaisempia ja kuuliaisempia säännöille. He eivät aiheuta skandaaleja, eikä heidän kannattajakuntansa aiheuta häiriötilanteita voittojen sen enempää kuin tappioidenkin kohdatessa. Monesti on käynyt, niin että heidän rivistöstään on kykyjen etsijät löytäneet mieleisensä pelaajan, mutta usein pelaajat ovat tyytyneet jäämään omaan joukkueensa riveihin. Joko sinä olet päättänyt kumpaa joukkuetta sinä lähdet kannattamaan?