Sananl 23:17-18
Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia,
mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,
niin sinulla totisesti on tulevaisuus,
ja toivosi ei mene turhaan.
Montako minuuttia käytät päivästäsi miettien tulevaisuuttasi? En tarkoita iltamenoja, huomisen huolia enkä edes eläkeaikaa, vaan iankaikkisuutta, johon meitä valmistellaan. Jotkin kaupalliset ”filosofit” sanovat, että kun haluaa jotain kovasti, niin kannattaa laittaa vaikka tietokoneen näytön taustakuvaksi sen unelmansa kuvan, jota tavoittelee, niin silloin kaikki toiminnat automaattisesti ohjautuu sen saavuttamiseksi. Tuo voisi toimiakin, jos tavoite ei olisi itsekäs ja rajoitu vain maallisiin asioihin. Ehkä voisit laittaa tämän yllämainitun Sanalaskujen kohdan itsellesi huoneentauluksi. Siinä on paljon viisautta yhdessä lauseessa. Kun hetken syvällisemmin ajattelet mitä kadehdit toisilta ihmisiltä, niin saatat huomata, että sen ajan voisi käyttää paremminkin. Kun olet saanut vihdoin hankittua sen haluamasi, niin huomaat, että naapurilla on taas jokin muu mielenkiinnon kohde, ja siinä te sitten vuoronperään verhojen välistä kurkitte toistenne tavaroita ja kadehditte niitä itsellenne.
Tulevaisuus on jo nyt. Tämäkään lause ei ole suoraan Raamatusta, mutta ajatuksena se kyllä ilmenee monesta kohdasta. Mieti hetken asiaa perillisen näkökulmasta; sinulla on näköpiirissä vanhempiesi hankkima asema ja varallisuus, ne tulevat ehkä joskus sinulle, mutta niitä on odotettava rauhassa tietämättä koska ne saat. Usein käy niinkin, että tuo varallisuus hupenee niin, ettei siitä ole enää kuin rippeet tai velat perittävänä. Jumalalla ei kuitenkaan ole sellainen suunnitelma sinua varten vaan hän sanoo näin: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11).
Kun Jeesus puhuu elämästä, niin hän ei pelkästään tarkoita tätä maanpäällistä vaan iankaikkisuuteen kestävää elämää. Hän kertoo olevansa ainoa tie sinne, koska hän on esikoisena kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan rikkonut esteen sinne pääsemiseksi. Taivaaseen eivät pääse sen enempää synnissä rypevät kuin tekohurskaatkaan, ei rahalla eikä omin ansioin. Meiltä Paratiisin ovet sulkeutuivat synnin takia, toisin sanoen, meistä tuli perintöön kelpaamattomia, mutta Kristus maksoi sen velan, eli lunnaan, jonka Isä oli määrännyt; syyttömän veri oli vuodatettava.
Kun meillä on nyt Raamatun vakuutus siitä, että olemme Kristuksen perheeseen liitettyjä kasteessa, ja kun uskomme Jeesukseen, voimme aivan vapain mielin nähdä tulevaisuutemme olevan ihana. Vielä hetken joudumme odottelemaan ja joudumme monenlaisiin haastaviin tilanteisiin ja houkutelluksi pois kaidalta tieltä, mutta silloin kun omissa silmissä tämän hetken murheet vyöryvät yli eikä toivoa näytä olevan, niin suuntaa katseesi ristiin ja muista mitä Jeesus on sinulle luvannut: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt 28:20)