Joululaulut kuuluvat kristilliseen traditioon, niillä on ollut varmaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa merkityksellinen asema yhteisössä. Onhan se nykyäänkin maallistuneen yhteiskunnan, jopa kaupallisten toimijoiden taholla tapa saada ihmiset innostumaan joulun odotuksesta. Mitä joulu sitten merkitsee kellekin, niin varmaan joululaulujen sanoma kertoo myös jotain niiden käyttäjien arvomaailmasta. Olen iloinen, että ihmiset kokoontuvat yhdessä laulamaan edes joululauluja, laulaminen yhdessä ylipäätään on hyvin terapeuttista ja sosiaalista toimintaa. Monille laulajille ja soittajille joulun alusaika on myös hyvin kiireistä aikaa, kun esiintymisiä on pakkautunut kohtalaisen lyhyelle ajalle useampiakin. Jokaisella muusikolla, säveltäjällä ja runoilijalla on varmasti ainakin mielessä käynyt, että josko saisi tehtyä sellaisen jouluhitin, että sitä laulaisivat tulevatkin sukupolvet. Miten sellaisen saisi aikaan niin siihen ei ole varmaan mitään varmaa vastausta, tosin jonkin huononkin kappaleen “pakkotoisto” tekee siitä kappaleesta tunnetun ja siten myös iso joukko ihmisiä osaa nimetä sen omaksi lempijoululauluksi tai inhokiksi.
Tämän blogitekstiin liitän jälleen yhden virren, jota ei enää meidän virsikirjassa ole. Jaakko Suomalaisen (Finno) sanat ovat kuitenkin joulun sanomaa täynnä ja siksi koin, että ne on jälleen tuotava esille meille nykyajan maallisen joulun turmelemille kristityille. Eli taas tuli sävellettyä uusi joululaulu riemuisa.
Siunattua joulun aikaa teille blogini lukijoille!