Olin kauan aikaa sitten tehtävässä, jossa taltioin videolle eräästä esiintymistaidon kurssia. Kurssilaisten piti spontaanisesti kertoa kameralle ensin jotain työstänsä ja sitten itsestään. Ensimmäinen osio sujui kaikilta takeltelematta ja he osasivat kertoa siitä jopa mielenkiintoisesti, mutta jälkimmäinen osio tauon jälkeen osottautui monelle hyvin haasteelliseksi.
Kaverit olivat omistautuneet ja perehtyneet omaan osaamisalueeseen niin hyvin, että en kokenut heissä mitään epävarmuutta. Siksi olin niin yllättynyt siitä, että he eivät osanneet kertoa itsestään oikein mitään. Nyt näin jälkikäteen ymmärrän paremmin, että se saattoi johtua paljolti siitä, että me haluamme suojella itseämme ja pitää omat asiat ominamme. Toisaalta voimme kokea aidosti tietämättömyyttä siitä kuka minä olen ja mikä on minun suhteeni ympäröivään maailmaan ja Jumalaan vielä vanhoilla päivilläkin. Nykyaikainen sosiaalisessa mediassa tapahtuva ”kaapista ulostulot” ei ole helpottanut tuota epävarmuutta, päin vastoin.
Puheesta on puhe ensi sunnuntainkin teksteissä. Jeesus sanoo voimakkaasti:
Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Matt 12:34
Jaakob kirjeessään (Jaak 3:2-12) antaa ankarat ohjeet ja varoitukset opettajiksi pyrkiville. Koska me olemme hairahtuvaisia, niin on harvassa sellainen ihminen, joka hallitsee oman ruumiinsa aivan jokaista lihastaan myöten. Ja erityisesti hän puhuu tässä yhdestä lihaksesta, jota käytämme sanojen muodostamiseen, nimittäin kielestä. Hän vertaa sitä tuleen, joka pienuudestaan huolimatta voi tuhota koko metsän tai peräsimeen, jolla isoja laivoja ohjaillaan. Kieltä ei ole kuitenkaan kukaan kyennyt kesyttämään. Vaikka me ylistämme kielellä Jumalaa, niin samalla kielellä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.
Jeesus sanoo:
Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
Matt 12:33
Jeesus vielä myöhemmin sanoo näinkin:
Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.
Matt 15:11
Valitettavasti meistä jokaisella on ikäviä kokemuksia joko omien puheiden tai toisten puheiden aikaansaannoksista. Voimme todeta, että totta joka sana, josta Raamattu meille tästä asiasta opettaa. Raamattu kehottaa meitä siksi pysymään Jeesuksessa, siinä puussa, johon meidän on oksastettu, luettava Raamattu ahkerasti ja käytettävä aikamme puhuaksemme hyvää toisista ihmisistä ja Jumalan evankeliumista. Näitä kun ankarasti harrastamme niin jää vähemmän mahdollisuutta sille, että sydämessä olisi muuta. Me ihmisinä, suhtautumisemme toisiimme, tietomme ja tuntemuksemme saattavat ajan kanssa muuttua ja voi olla, että saamme katua joitain aiempia puheitamme ja pyydellä niitä anteeksi, mutta silloin kun pysymme Jeesuksessa ja puhumme niistä asioista, joita Raamattu meille opettaa, voimme olla turvallisin mielin. Ne sanat ovat totta, eikä totuus pala tulessakaan. Ylistäkäämme Jumalaa sanoin ja teoin!