Miksi, Herra, seisot niin kaukana,
Ps. 10:1-7
miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Jumalattomien ylpeyden tähden
kurja kärsii,
takertuu heidän punomiinsa juoniin.
Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,
ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
Jumalaton sanoo ylvästellen: ”Ei hän kosta”.
”Ei Jumalaa ole” — siinä kaikki hänen ajatuksensa.
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.
Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;
kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
Hän sanoo sydämessään: ”En horju minä,
en ikinä joudu onnettomuuteen”.
Hänen suunsa on täynnä
kirousta, petosta, sortoa;
tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
Hyvin on ajankohtainen tämä rukous, jonka Jumala on meille antanut runoilijan tallentamana jo tuhansia vuosia sitten. Miksi Herra antaa kirkkonsa täällä länsimaissa hajota, miksi heikot ja hauraat, armon kerjäläiset joutuvat katsomaan sivusta kun ylpeät saavat vallata pyhät tilat, jotka ovat rakennettu Herralle ja hänen seuraajilleen, Hänen sanansa ja sakramenttien jakamisen paikaksi. Eikö näille ylpeille riitä paikkoja missä he voivat harjoittaa noita menojaan, ilman, että tulevat ja valtaavat meidän pyhät paikkamme. Meidän, jotka olemme saaneet kokea pyhyyden kosketuksen juurikin erilaisissa kirkkotiloissa, niin kotikirkossa, kuin muualla maailmalla vieraillessamme. Onko se nyt viety lopullisesti meiltä pois? Vaikka alttarikaiteet ovat vain puuta ja kangasta ja vaikka pappi onkin ihminen ja siten syntinen sukupuolesta huolimatta, niin jotain lopullista on nyt särkynyt ainakin minun mielessäni, enkä voi enää mennä lähikirkkoon ehtoolliselle, enkä kohta mihinkään ev.lut. seurakunnan kirkkoon. Mihin sitten voi mennä sellainen, nuori tai vanhempikin ihminen, joka pitkän harhailun jälkeen haluasi itse tai saa Jumalalta kutsun kääntyä kohti Kristusta, tunnustaa syntisyytensä ja saada synninpäästön jälkeen osallistua Kristuksen ruumiin ja veren tuomaan rauhaan. Minkä paikan kirkko tarjoaa niille jotka haluavat tutustua Raamattuun ja Jumalan meille antamaan armoon. Onko tämä kaikki tarpeetonta? Mihin tarkoitukseen näitä kirkkorakennuksia halutaan tulevaisuudessa käyttää, konsertti- ja joogasaleina vai ihan vain museoina? Itse olen tähän asti kokenut välttämättömänä pysyä esivanhempieni rakentaman kirkon jäsenenä, mutta viimeaikaiset omankin elämäni muutokset ovat saaneet minut toisiin aatoksiin.