Tässä on yhden miehen uskoontulon kokemus. Koko yö oltiin oltu tuloksetta kalassa ja oli mieli lähteä kotiin. Ensin piti tietenkin selviä verkot seuraavaa reissua varten valmiiksi, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Alueella liikkui Jeesus-niminen mies, joka oli tullut lyhyessä ajassa hyvin suosituksi opettajaksi. Hänen puheensa oli yksinkertaisia ja hän käytti arkipäiväisestä elämästä poimittuja esimerkkejä kertoessaan Jumalan ja ihmisen suhteesta. Kansaa oli kertynyt hänen ympärilleen paljon. Niin paljon, että Jeesuksen oli otettava heihin etäisyyttä, jotta mahdollisimman moni saattoi nähdä ja kuulla hänet. Siinä olikin sopivasti kalastajat saapuneet rantaan, hän pyysi toisen veneen omistajalta voisiko hän viedä veneen vielä vesille. Eipä siinä auttanut muuta kuin totella, oli sen verran väkeä ympärillä ja eihän sitä voinut tältä Mestariksi kutsutulta mieheltä pyyntöä evätä, saihan kalastaja samalla huoltaa verkkojaan.
Kun päivän kuumin hetki oli lähestymässä, rupesi väki vähitellen hipsimään kotiensa suojaan. Kalastaja ajatteli, että ehkäpä hän saa muutaman kolikon vaivan palkkaa, mutta Mestaripa antoi vielä yhden hyvin oudon käskyn; heittäkää verkot veteen. Kyllä tässä vaiheessa kalastajan mitta oli jo täynnä ja hän yritti selittää tuolle “maakravulle”, että kala ei liiku päivällä jos ei yölläkään. Mutta mikä siinä auttoi, suoritetaan vielä tällainen “kalastusnäytöskin”, jos sitten kukkaron nyörit löystyisivät enemmän. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Kalaa tuli sen kuuluisan Pietarin kalansaaliin verran ja vähän enemmänkin.
Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: “Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.”
Luuk.5:8