Me ihmiset täällä maanpäällä elämme ajassa ja kun taipaleemme kerran päättyy niin siirrymme iäisyyteen. Näinhän me yleensä määrittelemme eroa tämän ja tuonpuoleisen välillä. Kuinka osuvia ilmaisuita asioista, joita emme voi käsin koskea eli käsitellä. Nämä ovat sellaisia sanoja, jotka vielä jotenkin ymmärretään arkikielessäkin, eikä niitä sinänsä pidetä vieraanan uskonnollisena jargonina.
Mietit varmaan monesti oletko tehnyt oikeita asioita, kuinka tehokas olet ollut toimissasi, onko tuottamasi työn tulos jäänyt vain hetken huviksi, vai onko kaikki mennyt päinvastoin. Väitän, että harvoin ihminen pääsee oikeasti ja kaikessa rauhassa nauttimaan työnsä tuloksista, jokin pieni pois jäänyt detalji kuitenkin pääsee pilaamaan tunnelman.
Meillä kristityillä on kuitenkin erikoinen tilanne. Meidät on kasteessa otettu Jumalan valtakunnan jäseniksi, eli olemme Kristuksen sovitustyön takia osallisia jo nyt taivaan valtakunnasta. Se mitä teemme ja jätämme tekemättä puntaroidaan myös ja erityisen huolellisesti toisessa kotimaassamme. Siksi aika, jonka täällä vietämme, ei ole merkityksetöntä, vaikka ympärillämme oleva yhteiskunta sitä ymmärräkään. Siksi Jeesus rukoilee meidän puolestamme:
Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Joh.17:14-21
Olemme saaneet seurata tänään kuningas Charles III kirkollisia kruunajaisia. Lähes koko toimituksen ja saarnan pitänyt Canterburyn arkkipiispa Justin Welby teroitti saarnassaan jokaisen ihmisen merkitystä kristittynä tässä ajassa ja vaikka he olivatkin kokoontuneet kuninkaan siunaamiseen tehtäväänsä, niin hän antoi ymmärtää, että sama siunaus koskee meitä jokaista, joka haluaa ottaa sen vastaan. Jeesus Kristus on totisesti kuningasten Kuningas ja meidän myös!