Matteus 14:22-33 ja Markus 6:45-52 kertovat Jeesuksen ja Matteuksen mukaan Pietarinkin kävelemisestä vetten päällä, kyse oli Genesaretin järvestä. Tämän ihmeen tuntuu tietävän meidän kristittyjen lisäksi myös uskonnottomat, ateistit ja jopa ne, jotka väittävät Raamatun olevan satua, sen verran usein he ottavat tämä ihmeen esimerkkinä siitä. Tiedemaailma, kuten myös saunan jälkeen verannalla pienessä sievässä istuva miesporukka kummastelevat tätä vielä tänäkin päivänä.
Aikaisemmin päivällä oli Jeesus saanut tietää serkkunsa Johanneksen traagisesta kuolemasta ja murheen murtamana olisi halunnut vetäytyä rauhalliseen paikkaan. Mutta kansa, joka oli jo oppinut tuntemaan hänet ihmeiden tekijänä ja opettajana, joka osasi selittää Raamattua kansantajuisesti, ei päästänyt häntä niin vain yksinäisyyteen, vaan ryntäsivät suurin joukoin sille rannalle, johon Jeesus opetuslasten kanssa rantautui. Jeesuksen kävi heitä sääliksi ja hän ryhtyi heitä opettamaan. Ilta ja nälkä rupesivat varmaan jo vaivaamaan opetuslapsiakin ja he rupesivat ohjastamaan Jeesusta tilaisuuden lopettamisen suhteen. Mutta Jeesuksella oli vielä annettavaa, hän halusi todistaa lähimmäisen rakkauteenkin liittyvän omasta jakamisen tarpeellisuuden aivan konkreettisella tavalla. Viisi leipää ja kaksi kalaa riitti viidelle tuhannelle perhekunnalle ja tähteitäkin jäi vielä kaksitoista täyttä vakallista. Vihdoin kun kansa oli ruokittu sekä hengellisellä, että ruumiillisella leivällä (huomaa järjestys), oli Jeesuksen mahdollisuus hetken hiljentymiseen ja rukoukseen. Sitä ennen hän lähetti opetuslapset edeltäkäsin menemään järven yli vastarannalle.
Pysähdytään tähän hetkeksi. Minkälainen päivä olikaan takana? Opetuslapset olivat niin väsyneitä, ettei kukaan heistä älynnyt kysyä Jeesukselta, että miten hän sinne vastarannalle pääsisi. Ehkä he olivat edellisestä ihmeestä vielä niin hämillään, etteivät tähän asiaan kiinnittäneet mitään huomiota. Vedenpäällä kävelemiselle on yritetty keksiä jos minkälaisia teorioita ja vasta teorioita, joten jätän ne oman arvoonsa. Suomalaisessa Raamatussa matka, jonka veneessä olijat olivat matkanneet ennen kuin myrsky heidät yllätti, oli useampi vakomitta, englannin ja saksan kielisissä Raamatuissa puhutaan, että he olivat järven keskellä. Genesaretin järven leveys on 13 km ja sen pituus 21 km, eli rantaa seuraten järven toiselle puolelle olisi matkaa arviolta noin 20 km. Tämän päivän suomalaisten vaeltajien mukaan hyvillä varusteilla eli kengillä veisi 8-10 tuntia, mutta tuolloin oli yö saattoi tuohon taipaleeseen kulua enemmänkin aikaa. Näin talvella täällä Suomessa järven jäiden ollessa paksuimmillaan tuollainen 13 km matka taittuisi suksilla noin 1,5 tunnissa, kesällä taas soutuveneellä aikaa kuluisi noin 4,5 tuntia.
No, mikä on tämä postauksen opetus. Ihmeet ovat ihmeitä, eikä niihin kaikkii tarvitse löytää tieteellistä vastausta. Tämä on minun tulkintani, mutta luulen, että Jeesuksen tekemillä ihmeillä ei näyttänyt olevan suurta merkitystä uskon synnyttäjänä, ehkä ennemminkin kannustimina seurata Jeesusta ja kuunnella häntä. Ne saattoivat yhteisenä kokemuksena yhdistää uskovia, mutta usko syntyy Sanan kuulosta, sen voimasta. Siksi nykyäänkin on tärkeää julistaa sanaa rististä, Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään. Edelleen tapahtuu ihmeitä, niin sinun kuin minunkin elämässä, huomaammeko niitä, on sitten eri asia. Jos huomaamme niin hyvä, voimme rukouksissamme kiittää Jumala niistä ja jos emme huomaa, niin sitä paremmalla syyllä, onhan Hän pitänyt meistä huolen vaikkemme ole edes osanneet pyytääkään.