Olen jälleen aloittanut Raamatun lukemisen alusta alkaen.
Tällä kertaa en pidä mitään kiirettä päästäkseni loppuun asti vaan annan ajatusten hieman lepäillä myös tutuissa kohdissa. Yritän lukea sitä myös siten, että vaikeimmat kohdat saisivat mahdollisuuden selkiytyä. Eli toivon, että Pyhä Henki olisi läsnä.
Meille kaikille on tuttu tuo kertomus Paratiisista, huomio kiinnittyy tuohon hyvän- ja pahantiedon puuhun, se kun sijaitsee keskeisellä paikalla ja sen hedelmiä oli Jumala kieltänyt syömästä. Yksi ainoa kielto. Siellä puutarhassa oli vieressä myös elämän puu, sen hedelmät tarjosivat iankaikkisen elämän. Miksi sielunvihollinen ei houkutellut syömään siitä puusta? Syy siihen on selvä, siitä syöminen ei olisi ollut vastoin Jumalan tahtoa, päin vastoin.
Jumala on suunnitellut meidät elämään hänen yhteydessään iankaikkisesti. Mutta koska me käytimme vapaata tahtoamme rikkoaksemme sen ainoan käskyn, jolla Jumala tahtoi varjella meitä ettemme olisi aiheuttaneet itsellemme vielä pahempaa kohtaloa – iankaikkista kuolemaa, eron Jumalasta. Siksi hänen oli häädettävä meidät myös tuon elämän puun ääreltä pois, ulos Paratiisista.
Hän valmisti meille kuitenkin vaatteet ja varmisti, että työtä tekemällä selviäisimme tästä elämästämme vaikkakin hikoillen ja vaivoitellen. Hän varmisti myös tavan, jolla voimme palata takaisin iankaikkiseen elämään hänen yhteydessään. Se tapa on nauttia Elämän Leipää, kuunnella Sanaa, ottaa kaste ja seurata Jeesusta Kristusta.