Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.
Hebr.4:12
Joskus on hyvä lukea Raamattua kokonaisuuksina, toisinaan yksittäiset jakeet tai niiden osat “osuu ja uppoaa” kuten lapsuuden laivanupotus-pelissä tuli sanottua. Näin kävi tänä aamuna tämän Heprealaiskirjeen jakeen kanssa. Monissa Raamatun kertomuksissa on käytetty esimerkkeinä asioita tai tapahtumia sen kirjoitus ajankohdan ihmisille tutuista ilmiöistä, osa on meillekin vielä tuttuja.
Tästä vertauksesta on tehty monenlaisia tulkintoja, osa niistä on hyväksytty jopa arkipäiväisiin tilanteisiin myös ei-kristillisessäkin yhteydessä. Kaksiteräistä miekkaa on käytetty ilmaisuna tilanteissa, joissa ihmisen puheet voidaan tulkita joko hyökkääviksi tai puolustaviksi tai tilanteisiin, joissa vahinkoa syntyy joka tapauksessa kun jokin asia tuodaan julki, tai samasta syystä varotaan tuomasta sitä esille.
Mutta minulle tänä aamuna tämä avautui enemmän näin:
Tämä kaksiteräinen miekka oli tuon ajan yksi suurimmista ihmis tiedon- ja taidon tuotteista. Sen valmistaminen vaati (ja vaatii yhä) tarkkoja laskelmia ja testejä jo materiaalin valinnassa, tekovaiheissa monia pitkäaikaisia ja kalliita vaiheita, sekä huippuunsa kehitettyjä ihmiskehon hallintaan liittyviä taitoja sen käytössä. Ja jälki on todellakin tehokasta, niin puolustaessa kuin hyökätessä; vihollinen voidaan torjua taistelijan molemmilta puolilta. Jo pelkkä miekan kanto vyöllä toimi riittävän pelotteena, kuten nykyisetkin aseet.
Pääasia mielestäni on kuitenkin siinä mitä kirjoittaja haluaa sanoa Jumalan sanasta, siis hänen puheesta Raamatussa ja Jumalan Sanasta, eli Jeesuksesta Kristuksesta. Se tai siis molemmat ovat kuitenkin mahtavampi ja tehokkaampia kuin mikään ihmiskunnan aikaansaama tieto, taito, voima, valta, keksintö, sana tai teko. Nämä ihmisen ominaisuudethan ovat kaikki Jumalalle alisteisia, hänen meille antamia lahjoja. Me voimme käyttää niitä joko hänen nimensä kunniaksi tai häntä vastaan. Jälkimmäinen koituu lopulta meidän itsemmekin vahingoksi, käytämmehän silloin miekkaamme taitamattomasti.