Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.
Fil.3:20 (KR 1938)
Yleensä käytän tekstin lainauksissa vanhempaa käännöstä, koska sitä voi vapaasti lainata ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan se on lähempänä alkuperäistä tekstiä sisällöltään, mutta kun vertaan näitä tekstejä keskenään niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä uudempaa.
Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta.
Fil.3:20 (KR 1992)
Kuten viimeksi kirjoittelin iankaikkisesta elämästä, että se on jo nyt läsnä, niin tämä Paavalin teksti vain vahvistaa tuota asiaa. Kun Kristus on meidät lunastanut ja me olemme sen hyväksyneet (jotkut helpommin toiset kovien taistojen jälkeen), niin olemme siirtyneet jo taivaan kansalaisiksi. Miten se näkyy meidän arkipäivässämme? Samalla kun elän tätä elämääni kuten kaikki muutkin, olen jollain tavalla kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että en kuulu tähän maailmaan, ajatukseni harhailevat jossain “suuremmissa sfääreissä”, mutta ei kuitenkaan niin kuin tuo toinen ilmaisu sanoo “pää pilvissä”. Me emme kuitenkaan ole vielä siellä taivaassa vaan matkalla sinne, ja ennen kuin pääsemme perille asti on Jeesus itse tuleva noutamaan meidät. Siksi me odotamme Hänen toista tulemistaan. Siihen asti meillä on kovasti puuhaa täällä maan päällä, tukea toinen toistamme ja auttaa heitä, jotka eivät ole vielä ottaneet Jeesusta vastaan omaksi Vapahtajakseen, löytääkseen Hänet.