2.Moos 20:12
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Mikä voisi olla sopivampi isäinpäivän mietelause kuin käsky kunnioittaa isää. Äidin kunnioittaminen on ehkä hieman helpompaa, koska äidit yleensä ruokkivat, vaatettavat ja hellivät meitä pienestä pitäen aina aikuiseksi asti. Isät sen sijaan ovat hyvin usein etäisempiä ja jopa vieraampia, johtuen erilaisesta toimenkuvasta ja miehisyyteen liittyvistä ominaispiirteistä. Poikkeuksia tietenkin on yhtä monta kuin on mielipiteitäkin, toisille isät ovat rakkaampia. Tyttäret saattavat kokea toisin kuin pojat oman suhteensa isää ja äitiin. Joka tapauksessa Jumalan meille antamissa käskyissä ensimmäiseksi ihmisten välisten käskyjen sarjassa on annettu tämä isän ja äidin kunnioittaminen. Jeesus käskee meitä rakastamaan lähimmäistämme, siis myös vihollistamme, mutta Jumala asettaa isän ja äidin maanpäällisessä hierarkiassa korkealle; heitä tulee kunnioittaa. Kunnioittaminen on enemmän kuin rakastaminen. Miksi niin? Rakastaminen on pää asiassa positiivisten tunteiden aikaan saamaa toimintaa, kunnioittaminen sen sijaan viittaa kintaalla tunteille ja vaatii meitä asennoitumaan alamaisesti auktoriteetin alaisuuteen tunteistamme huolimatta. Eli vaikka tunteesi ja kokemuksesi sanoisivat mitä tahansa omasta suhteestasi vanhempiisi, sinun tulee kunnioittaa heitä. Miksi näin? Sinun ja minun olemassa ololle ei ole mitään muuta perustaa kuin se, että Jumala on suonut kahdelle ihmiselle, jotka ovat vastakkaista sukupuolta, mies ja nainen, armon tulla isäksi ja äidiksi. Siittiön ja munasolun yhdistäminen siten, että siitä alkaa kehittyä ihminen ei ole kenenkään muun kuin Luojan, meidän Jumalamme teko.
Luther katekismuksessa laajentaa tämän isän ja äidin kunnioittamisen myös yhteiskunnalliseksi, meidän tulee kunnioittaa kaikkea esivaltaa, kaikkia vanhempia ihmisiä, opettajia, virkavaltaa, pomoja ja niin edelleen. Kokemuksesta voin sanoa, että sellainen ihminen, joka pyrkii kykyjensä mukaan kunnioittamaan omia vanhempiaan, on taipuvampi noudattamaan kuuliaisuutta myös muuta esivaltaa kohtaan. Vastakkainen suhtautuminen omiin vanhempiinsa ruokkii myös kapinamieltä muita ihmisiä kohtaan. Huomattavaa tämän käskyn kohdalla on myös se, että siinä on mukana houkutteleva lupaus; saat elää pitkään ja rauhassa siinä paikassa, jonka Jumala on sinulle antanut asuttavaksi. Kysynpähän vaan, lieneekö maailmalla lisääntyvä monenlainen pakolaisuus seuraamusta tämän käskyn noudattamatta jättämisestä?
Itselleni tämä on ollut vaikeimpia käskyjä ymmärtää ja noudattaa, enkä ole ollenkaan varma siitäkään, että onko se minun käsittämäni ja totuttamani tapa ollut ollenkaan sellaista, että vanhempani olisivat voineet tuntea olevansa minun kunnioitukseni kohteita. Äitini menetin jo varhain ja isäni reilu vuosi sitten. Isäni kohdalla koin tyytymättömyyttä itseäni kohtaan, jonka voisin tulkita siten, että hän ei kokenut saavansa sitä kunnioitusta, johon tämä käsky velvoittaa. En puolustele itseäni vaikka totean, että tehtävä tuntui ylivoimaisen vaikealta, suorastaan mahdottomalta.
Sen lisäksi, että käskyt antavat meille mallin miten tätä elämää tulee elää, ne samalla avaavat se todellisuuden, että emme kykene niitä täyttämään syntisyytemme tähden. Se taas tulee ohjata meitä Jumalan puheille, Jeesuksen sovitusvereen turvautuen, tunnustamaan syntisyytemme ja syyllisyytemme. Jumala on luvannut armahtaa meidät Jeesuksen tähden. Syntien tunnustaminen on osoitus uskostamme Jeesukseen, usko Jeesukseen taas on Pyhän Hengen aikaansaannosta. Kun Kristus asuu meissä, niin silloin voimme olla luottavaisella mielellä, hän on täyttänyt lain, myös tämän puutteellisen kunnioituksen vanhempiani kohtaan. Pyhä Henki johdattakoon meitä kunnioittamaan vanhempiamme.