Kynttilänpäivän evankeliumi teksti kertoo siitä, kuinka Jeesuksen vanhemmat veivät hänet, heti kun se oli mahdollista, temppeliin, Jerusalemiin, sen käskyn mukaan minkä Jumala oli Mooseksen välityksellä säätänyt (3 Moos 12:2-8), uhratakseen Herralla. Tuolloin oli Pyhän Hengen johdatuksesta paikalla myös hurskas ja jumalaapelkäävä vanha mies Simeon. Pyhä Henki oli hänelle vakuuttanut, että hän saisi nähdä Herran Voidellun, josta Jesaja oli useaan otteeseen edeltä kertonut, hänet, joka on tullut valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille (Luuk 2:32).
Kynttilä on tietenkin hyvin vähättelevä vertaus siitä valkeudesta, jonka Kristus meille toi, miten nykyihminen, joka ensin on totuteltu öljylampun, hehkulampun ja vihdoin ledivalojen loisteessa etenemään elämässään eteenpäin voisi haikailla yksittäisen kynttilän tuomaa valoa. Kuitenkin jos on pilkkopimeää, täysin valoton elämän tilanne, voi tuo yksi pieni kynttilän liekki valaista sen verran, että ei ole enää pimeää.
Tuo kynttilänvalo voit olla sinä jollekin toiselle, ja joku toinen voi olla sinulle se valo. Kristus on valkeus, siis se pimeyden poistava ”aines” me olemme niitä kynttilöitä, jotka Pyhä Henki on liekillään sytyttänyt palamaan, kuten Jeesus sanoo: ”Te olette maailman valkeus” (Matt 5:14).
Kun nykyään saamme vain lukea sellaisia viestejä, jotka pimentävät ja harmaannuttavat on entistäkin tärkeämpää, että me Kristuksen kirkkauden perilliset teemme kaikkemme tuon tulen liekin suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi. Pitää olla ”astiassa öljyä”, myös jaettavaksi niiden kanssa joilta se puuttuu.
Meillä täällä Suomessa on vielä kaikki hyvin, meillä tilastojen mukaan on vielä yli 350 seurakuntaa, kirkkoja, kappeleita ja erilaisia seurakunta tiloja on varmasti monenkertaisesti enemmän, on siis paikkoja, joihin voi kokoontua kynttilöidenkin loisteessa ylistämään Jumalaa. Evl.fi sivujen mukaan työntekijöitä on noin 19 000, heidät on palkattu pitämään olosuhteet sellaisena, että kynttilät saavat palaa turvallisesti, valaista ja lämmittääkin. Tähän joukkoon pitää lisätä vielä ainakin tuplaten ne muiden kristillisten kirkkojen ja yhteisöiden tilat ja henkilöt, jotka omalla olemisellaan ovat auttamassa meitä, tavallisia ”tuikkuja” pitämään liekkimme lepattamassa.
Kynttilänpäivänä voimme iloita kuuluvamme tähän joukkoon.
Ps 48:13-15 mukaillen
Kiertäkää (Suomen) Siion, käykää sen ympäri,
lukekaa sen (kirkkojen) tornit.
Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, (kaikki sukupolvien töiden tulokset kirkossamme)
kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.
Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme,
aina ja iankaikkisesti;
hän johdattaa meitä kuolemaan asti.