Kun ikää kertyy niin vuoden vaihtumiset eivät ole niin iso juttu, mutta aina kuitenkin hiipii ajatus siitä, että uutena, ”vastasyntyneenä” vuonna voisi aloittaa jotain uutta, jolla toivoo olevan suotuisaa vaikusta omaan tai lähimmäisten elämään. Tähän voisi luetella pitkän ja varmasti yleisen luettelon erilaisista parannuskeinoista vähäkalorisemmasta syömisestä aina jokapäiväiseen Raamatun lukuun ja rukoukseen saakka, mutta mielestäni on jo riittävän hienoa sekin, että olemme saaneet tämän päivän uutena mahdollisuutena. Ei tarvitse tehdä liian haasteellisia tai epävarmoja suunnitelmia, vaan elää yhden päivän kerrallaan. Jos aloitamme päivämme pienellä rukouksella tai huokauksella, jonka kohdistamme Jeesuksen kautta Isälle, niin päivämme alkaa jo paremmin kuin ilman sitä. Tästä johtuen en tee uuden vuoden lupausta, mutta jää nähtäväksi mitä Herra minunkin elämään on tälle vuodelle suunnitellut.
Uuden edessä oli myös Nooa, kun vedenpaisumus oli päättynyt ja päästiin jälleen kuivalle maalle. Ensi töiksensä hän uhrasi Herralle. Herra tunsi uhrisavun tuoksun ja mielistyi siihen. Raamattu kertoo meillä mitä Herra tuolloin ajatteli:
”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden;
1.Moos 8:20-22
sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.
Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää,
niinkuin nyt olen tehnyt.
Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen,
ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö.”
Herra lupasi vakautta meidän elämäämme, hän lupasi myös pitää luomakunnastaan huolta, vuorokauden ja vuodenajan vaihtelut ovat hyväksi tälle maailmalle samoin kuin ihmisen työ, kun se noudattaa Jumalan antamaa ohjetta viljellä ja varjella sitä. Olemme osa luomakuntaa, mutta meille on annettu erityisosaamista huolehtia siitä. Siihen tarvitsemme Taivaan Isän antamaa viisautta ja siunausta.
Herra Jeesus Kristus, meidän Rauhanruhtinaamme, siunatkoon meitä tänäkin armonvuonna 2024
Laulu tälle päivälle: