Johannes kertoo luvussa 9 syntymästään asti olleen sokean miehen tarinan. Silloin ja kuten vielä tänäänkin, jopa näin ”sivistyneessä” maassa, ihmiset kyselevät, että kenen synneistä johtuu erilaiset sairaudet, vammat, onnettomuudet ja muutkin poikkeavuudet. Vaikka kaikki haluaisivat olla uniikkeja, niin jos joku sitten poikkeaa yleisestä ”normaalista” hänet leimataan helposti vähintään ”oudoksi”. Ja näitä sitten vielä pelätäänkin.
Joh 9:3-5
Jeesuksen vastasi: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.”
Me, kuten opetuslapsetkin, olemme yksimielisiä siitä, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja kaiken mitä siinä on. Olemme hänen luomiaan jokainen, toisilla pidemmät jalat, toisella lyhyemmät sormet, jollakin sydänvika, toisilla vilkas mielikuvitus. Maailma, joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään ilman Jumalan huolenpitoa, ”järkyttyy” kun se joutuu kohtaamaan poikkeavuutta ja yrittää kaikin keinoin lokeroida, jopa syrjiä ihmisiä heidän ”omituisuutensa” takia. Itsekin syyllistyn tähän koko ajan. Jumala sen sijaan tietää mitä varten hän nämä meidän ”puutteemme” on meille antanut: jotta Hänen nimensä ja tekonsa tulisivat julki. Jeesus antaa myös tässä kehotuksen kaikille meille ”onnettomille”, tehdä niitä valkeuden töitä, joita hän esimerkillään ja sanoillaan meitä käskee tekemään. Kun Kristus saa valaista päivämme meillä ei ole pelkoa yöstä.
”Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea,
Jesaja 8:12-13
mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo;
älkää peljätkö, mitä se pelkää,
älkääkä kauhistuko.
Herra Sebaot pitäkää pyhänä,
häntä te peljätkää ja kauhistukaa.