Kirjanoppineet ja farisukset tulivat Jeesuksen luokse jälleen kerran tekemään hankalia kysymyksiä tarkoituksena saada Jeesus puheissaan ansaan. (Kuinka tuttua tänäänkin monille kristityille.) He kysyivät millä ja kenen valtuudella hän tekee ihmetöitään ja mitä oppia hän opettaa. Jeesus teki vastakysymyksen ja kysyi heiltä oliko Johannes Kastajan kaste lähtöisin Jumalalta vai ihmisistä. He eivät kyenneet siihen vastaamaan, niinpä Jeesuskin kieltäytyi vastaamasta heidän kysymykseen, mutta hän jatkoi vertauksella:
Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’.
Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.
Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.
Matt 21:28-32
Jeesus tässä vertauksessaan kääntää kirjanoppineiden kysymyksen toiseen suuntaan; millä valtuuksilla tai millä motiivilla he tekivät sitä mitä he tekivät. Juutalaiset oppineet noudattivat tarkasti lakia ja isien oppeja, he tiesivät olevansa Jumalan valitun kansan parhaimistoa, heillä oli kaikki tieto ja taitokin opetettu miten isännän viinitarhassa töitä pitäisi tehdä. Siitä huolimatta he joutuivat vastaamaan Jeesuksen kysymykseen, niin että he huomasivat olevansa niitä, jotka eivät tehneet Jumalan tahdon mukaisesti.
Saman kysymyksen Jeesus tekee meille tänäpäivänä, mikä on meidän tekojemme motiivin lähde. Olenko minä valmis tekemään mitä Jumala minulta tahtoo, kieltäydynkö vai sanon tekeväni, mutten teekään?
Myös Paavali pohti ankarasti tätä asiaa ja päätyi siihen lopputulokseen, että hänellä olisi kyllä tahto tehdä hyvää, mutta ei voimia sen toteuttamiseen. Hän kolmasti toistaa tämän saman ajatuksen tässä kuuluisassa pohdinnoissaan (Room 7:14-23). Olen lukenut jostain, että jos juutalaisessa kirjoituksessa jokin asia on kirjoitettu kolmeen kertaan niin se on tarkkaan harkittu ja totista totta.
Jeesuksen opetuksen kärki ei ole siinä millaisia me olemme, olemmehan kaikki syntisiä, vaan siinä että huomaammeko me sen ja kadumme omia vääriä motiiveja ja tottelemattomuuttamme vai emme. Käännymmekö Jumalan puoleen tunnustaen avuttomuutemme kuten Paavali sen sanoo:
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room 7:24
Huomaatko, että Jeesus ei sulkenut taivaan ovia myöskään kirjanoppineilta ja fariseuksilta, kyllä heilläkin sinne on pääsy kunhan tunnustavat syntinsä ja syyllisyytensä Jeesukselle.