Etsikkoaika määritellään ajaksi, jolloin Jumala katsoo kansansa tai yksilön puoleen ja kutsuu ihmisiä. Onko tämä ajan jakso lyhyt tai ainutkertainen vai pidempi jopa elinikäinen ja toistuu päivittäin monesti? Siihen ei taida olla oikein yksiselitteistä vastusta. Sana etsikkoaika esiintyy Raamatussa vain kerran kun Jeesus itkee Jerusalemin kohtaloa:
” – ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”
Luuk 19:44
Se mikä kuitenkin esiintyy hyvin usein Raamatussa, on ihmisten välipitämättömyys, jopa vihamielisyys Jumalan kutsua kohtaan, siihen syyllistyivät israelilaiset siinä kuin muutkin kansat. Voimme lukea Raamatusta myös yksittäisistä ihmisistä, jotka jossain vaiheessa käänsivät selkänsä Jumalalle ja lähtivät seuraamaan himojansa.
Milloin tämä etsikkoaika sitten kunkin ihmisen ja kansan kohdalla oikein on? Joku voisi sanoa, että erilaiset vastoinkäymiset ja kovat koettelemukset ajavat ihmisiä Jumalan puoleen. En väitä vastaan, etteikö Jumala näidenkin tapahtumien avulla voisi saada itsekkään ihmisen nöyrtymään ja palaamaan Isän luo anomaan armoa ja anteeksiantamusta. Toisen mielestä etsikkoajan tunnistaa siitä kun tulee herätys ja ihmiset alkavat käymään erilaisissa ylistyskokouksissa ja kirkkoihinkin saapuu enemmän kansaa. Mielestäni tämä profeetan toteamus voisi olla etsikkoajan tuntomerkki:
Etsikää Herraa silloin,
kun hänet löytää voidaan;
huutakaa häntä avuksi,
kun hän läsnä on.
Jes 55:6
Tänään tässä hetkessä, jota parhaillani elän, rauhassa tai rauhattomana, uskossa vahvana tai heikkona, mutta tiedostaen, että Jumala on ja hän katso minun puoleeni ja pitää minusta huolen, kun minulla on mahdollisuus rukoilla häntä, lukea Raamattua, tätä hetkeä, jolloin Jeesus on Henkensä välityksellä läsnä, minä kutsun omassa elämässäni etsikkoajaksi. Juuri nyt on Suomessa ja koko maailmassa etsikkoaika, kääntykäämme siis Jumalan puoleen katuen ja tunnustaen syntimme, ehkä hän on armollinen eikä kohdista pyhää vihaansa meihin.
Itsekeskeisyys ja ylimielisyys ovat etsikkoajan pahimmat viholliset, ne väijyvät ihmisen sisällä kokoajan houkutellen katsomaan muualle kuin Kristuksen sovitustyöhän ristillä.
Tähän etsikkoaikaan pitää suhtautua vakavasti, peläten sen menettämistä samalla kuitenkin kiittäen ilolla Taivaallista Isää tästä hetkestä, jolloin voin kokea hänen huolenpitoansa lähimmäisissä, luonnossa tai vaikka kansojen historiassa, jopa itsessäni.