Talentit käyttöön
Talentit käyttöön

Talentit käyttöön

Kun olin nuori, koin voimakkaasti, että oli kuin tuo evankeliumin (Matteus 25:14-30) yhden talentin saaja. Ymmärrettäväähän se sinänsä on, eihän sitä ihminen välttämättä vielä nuorena ole löytänyt kaikkia lahjojaan, elämä ei ole tuonut niitä vielä esille. Toisaalta kristittynä ajattelin myös, että minun tekemiseni ei oikeastaan merkitse mitään Kristuksen sovitustyön rinnalla, ja näinhän asia onkin.

Vielä tänäkin päivänä moni kamppailee tämän asian kanssa, pappien saarnoista ei oikein saa selville miten tunnistaa omat ”talenttinsa” eli lahjansa ja miten niitä voisi päästä käyttämään Jumalan tahdon mukaisesti. Jeesuskaan ei sitä kerro, kertomus vain kertoo alun ja lopputuloksen.

Minä tulkitsen tämän nykyään näin; meille jokaiselle ihmiselle on annettu näitä talentteja aivan sopivan määrän verran, toisille tosiaan inhimillisesti katsottuna enemmän ja toisille vähemmän. Yksi talentti vastasi kutakuinkin yhden ihmisen työuran, 16-17 vuoden palkkasaamisia. Monien tekosyiden takia sellaisetkin ihmiset, jotka ovat saattaneet saada viisikin talenttia, käyttävät saamansa lahjat väärin, kun taas sellainen, jolle on suotu vaikka vain vaivaa ja vaikeuksia saattaa viimeisillä rovoilla, ansaita enemmän kuin tuo toinen. Tästä tosielämään tapahtumasta voit lukea (Markus 12:41- 44) toisen vertauksen yhteydessä. Tämä yhden talentin saajat tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen, siis ne ihmiset, jotka ovat kätkeneet elämänsä näihin maallisen elämän ”multiin”, kun taas ne, jotka edes hieman uskoon luottaen ovat halunneet antaa oman elämänsä Jumalan tahdon alaisiksi pääsevät Herran suosioon ja iloon. Jeesus tarjoaa kyllä kertomuksessaan myös näille yhden talentin ihmisille mahdollisuuden, viemällä talenttinsa rahanvaihtajalle olisi hänen kohtalonsa ollut toinen. Mikä voisi olla tuo ”pankki” johon Jeesus tässä viittaa? Mielestäni se voisi olla seurakunta tai hengellinen yhteisö, joka voisi kuitenkin edistää sitä, että tämän ihmisen elämällä olisi merkitystä ja tuottaisi korkoa, eli lähimmäisen rakkautta ja Jumalan kunniaa.

Paavali antoi korinttolaisille ja muillekin seurakunnille aivan kouriintuntuvia ja helposti ymmärrettäviä keinoja, miten näitä lahjoja voi käyttää. Hän puhuu monissa kirjeissään rakkauden hedelmistä, mutta myös rahan käytöstäkin ohjeita. Hän kertoo mistä me kaiken hyvä olemme saaneet:


Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.
2.Kor 8:9

Hän jatkaa kertomalla miten tässä tapauksessa Korintin seurakunnan pitäisi kerätä kolehti köyhempien veljien ja sisarien auttamiseksi heidän ahdingon helpottamiseksi ja kun nämä ovat sitten tilanteestaan toipuneet voisivat itse olla avuksi toisille hädänalaisille. Hän kuitenkin sanoo, että tästä ei tarvitse ottaa itselleen rasitusta, sillä kukin antakoon siitä minkä kokee omalta kohdaltaan pystyvänsä antaa, itse siitä velkaantumatta. (2.Kor 8:11-12)

Samalla asialla on myös Salomon tosin laajentaen sitä hyvän tekemiseen joka aikaansaa rakkautta ja luotettavaan todistajaan, joka pelastaa ihmishenkiä. Lue se täältä (Sananl. 14:21–22, 25, 31)

Tosiasia on se, että me emme oikeasti itse tiedä miten meidän tulisi elää ja käyttää aikamme, siksi meidän on käännyttävä Kristuksen puoleen, pyytää, että hän antaa meille Henkensä oppaaksemme, ei vain kerran vuodessa, tai viikossa vaan joka päivä ja joka hetki. Sen me voimme yhdessä Daavidin sanoin lausua näin:

Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi,
sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat
ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
Minä avaan suuni ja huohotan,
sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen,
niinkuin on oikein niitä kohtaan,
jotka sinun nimeäsi rakastavat.
Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi
äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
Päästä minut ihmisten sorrosta,
niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi
ja opeta minulle käskysi.
Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat,
kun sinun lakiasi ei noudateta.
Ps 119:129 – 136